Uskonto: yleismaailmallinen ilmiö, jolle on tunnusomaista usko yliluonnolliseen ja siihen liittyvä käyttäytyminen sekä pyhyyden kokemus. Uskonnot voidaan luokitella monin tavoin. Syntyhistorian pohjalta ne voidaan jaotella perustettuihin uskontoihin, joille on antanut keskeiset piirteet joku hist. henkilö, ja etnisiin uskontoihin, jotka ovat hahmottuneet kieli- ja kulttuurirajojen mukaan ja joihin luonnonolot ovat vaikuttaneet; jälkimmäisiin kuuluvat suomalaisten muinaisusko ja suurista uskonnoista hindulaisuus. Yleismaailmallisille uskonnoille on tyypillistä pyrkimys lähetystyöhön, kansalliset uskonnot korostavat jonkun kansan arvovaltaa, kosmopol. uskonnot ovat pienten vähemmistöjen ylikansallisia uskontoja (esim. baha'i).
Jumalakäsityksen keskeisyyden mukaan uskonnot jaetaan monistisiin (Intian ja Kaukoidän uskonnot) ja jumalakeskeisiin eli teistisiin (Lähi-idän uskonnot). Teistisissä uskonnoissa on persoonallinen luoja, joka johtaa maailmanhistoriaa ja ihmiskohtaloita. Monoteistisia eli yksijumalaisia uskontoja ovat esim. juutalaisuus, kristinusko ja islam, monijumalaisia mm. antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten uskonto. Japanin sintolaisuus ilmentää panteistista kaikkijumaluutta. Monistisille uskonnoille on ominaista näkemys yhdestä olemassaolon periaatteesta, joka pitää yllä tasapainoa maailmassa (esim. hindulaisuus, taolaisuus ja kungfutselaisuus). Buddhalaisuuden perinteistä muotoa on luonnehdittu ateistiseksi, koska se periaatteessa kieltää jumaluuden ja korostaa, että yksi ihminen, Buddha, on löytänyt omin voimin vapautuksen. Monistiset ja teistiset uskonnot poikkeavat toisistaan myös käsityksissään ajasta ja ihmisestä.