To any finnish

Mantis

Naturmistikk & Folktale
Jul 18, 2003
283
0
16
Eburum
Visit site
I know these lyrics are translated in the booklet of Vare but I need a more accurate translation as I discovered a lot of words aren't translated at all and also the sense is not right:

Vastakaiun

Vesille vastakaiun
Vasten kaikuisin
Sade uurtaa kasvojani
Vesi suoltaa haavaa
Vasten vesi syvävesi
Aalto vuolee alastonta
Tyyni vesi puhtoo

Jäljen

Vangitaan hetki muuttuu ikuiseksi
Kuva on tie hiljaisuuden polku
Vangitaan toivo muuttuu kallioiksi
Sameiksi silmät suru ikuiseksi
Vangitaan laulu lauseet lyötäviksi
Ruosteiseksi kieli sanat vaskisiksi
Ruosteiseksi nitovi rauta syvästä maasta

Vilja

Antaa virrata sateen
Pian se hahmoja nostattaa
Kun luonnonhelma henkii
Verettömiä utulintuja
Kuin häilyviä perhoja
Väreilisi pinta maan
Niin auer hiljaa vierii
Viljan yllä laineilee


Keväin

Tuuli harhaa
Pyhätöt kasvavat lehdot
Silmäten lehtii
Saapuu keväin haie
Viljavalti parveilee
 
A response (of echo)

On water a response
I would echo
Rain carves my face
Water churns out a wound
Against water, deep water
A wave whittles a naked one
Calm water cleans

A mark

Imprisoning a moment, changes to eternal
A picture is a road, a path of silence
Imprisoning hope, changes to rock
To bleary the eyes, sorrow to eternal
Imprisoning a song, sentences to be beaten
To rusty a tongue, words to brass/copper/bronze (I don't know what metal it is...)
To rusty binds iron from deep ground

Grain

Let the rain flow
Soon it raises figures
As nature breathes
Bloodless mistbirds
Like glimmering butterflies
Would ripple the ground
So mist slowly rolls
Waving above grain

At springs

Wind wanders
Shrines, growing groves
Eyeing leaves (leaf of a tree in plural)
Arrives at springs the yearning
Flocking grainily

Väre means ripple (if it's water) or shiver (like shivers on my spine)

Something like that, it's poetry and very hard to translate!
 
Can someone translate that for me, please?

Moonsorrow - Sankarihauta

Saapui hän keskelle hävityksen
kylään ammoin niin rauhaisaan.
Katot hehkuivat väreissä liekkien
ja veri rakkaiden peitti maan.

Vihan nostatti ja kiiri taivaisiin.
Niin moni lieni jo tiellä tuonelaan
vaan he viel' ei veisi häntä mukanaan.

Vaik' joukkonsa hän kokosi liki lyödyistä,
yksin raivonsa vavahdutti julmaa vastusta.
Kai satakunta ruumista hän polki allensa,
armoa ken sai kohtas' vain kirveen kaulalla.

"Miekanterät vapauttakaa,
kostuttakaa kylmää rautaa!
Suokaa heille vihastanne,
hukuttakaa hurmeen virtaan!"

"Kilpien taa piiloutukaa,
pelkurit jo perääntykää!
Ohitsemme jos mielitte
viimeinenkin hautaan saattakaa!"

Harvatpa kertomaan säästyivät,
siksi veri yltyi virtaamaan.
Niin vain aika koitti myös sankarin
kirjailtu miekka kourassaan
(vaan mies taipumaton veljet rinnallaan
tarustoissa elää ainiaan).