hey...
we got that live review but I don't understand a thing....
I know it is a bit long, but If somebody could translate it would be nice.
If it is negative, translate anyway, even it is hard to read for me
Kuuden jalan syvyydessä vietetyn hetken jälkeen otti belgialainen Forced Evolution vuorostaan pienen estradin haltuunsa. Joten ei muuta kuin monoihin vipinää ja äkkiä alueen toiselle puolelle, sillä progehtavaa ja melodista death metallia työstävä yhtye vaikutti etukäteen mielenkiintoiselta tuttavuudelta.
Ensimmäisen biisinsä instrumentaalina kiskaissut retkue soitti timmisti yhteen. Soundit olivat kirkkaat ja terävät, mutta samalla myös riittävän syvät. Taitoa löytyi yllin kyllin, mutta myös näkemystä, jolla tuota taitoa saattoi käyttää tehokkaasti. Toiseen kappaleeseen löytyi jo vokalisti Lionel Bauerkin ja mainio ote parani entisestään, sillä Bauerin kirkas ja korkea ääni yhdistettynä herran brutaaliin ulosantiin toimi kuin se kuuluisa junan vessa. Mallikkaasti rullannut paketti levisikin vasta siinä vaiheessa, kun estradille kuulutettiin vieraileva naissolisti. Nuotin vieressähän on tunnetusti aina tilaa, mutta ei sinne tarvitsisi välttämättä tunkea. Neitosen laulua ei tarvinnut kuunnella pitkään, kun jalat veivät jo aivan kuin itsekseen pois estradin lähettyviltä.
we got that live review but I don't understand a thing....
I know it is a bit long, but If somebody could translate it would be nice.
If it is negative, translate anyway, even it is hard to read for me
Kuuden jalan syvyydessä vietetyn hetken jälkeen otti belgialainen Forced Evolution vuorostaan pienen estradin haltuunsa. Joten ei muuta kuin monoihin vipinää ja äkkiä alueen toiselle puolelle, sillä progehtavaa ja melodista death metallia työstävä yhtye vaikutti etukäteen mielenkiintoiselta tuttavuudelta.
Ensimmäisen biisinsä instrumentaalina kiskaissut retkue soitti timmisti yhteen. Soundit olivat kirkkaat ja terävät, mutta samalla myös riittävän syvät. Taitoa löytyi yllin kyllin, mutta myös näkemystä, jolla tuota taitoa saattoi käyttää tehokkaasti. Toiseen kappaleeseen löytyi jo vokalisti Lionel Bauerkin ja mainio ote parani entisestään, sillä Bauerin kirkas ja korkea ääni yhdistettynä herran brutaaliin ulosantiin toimi kuin se kuuluisa junan vessa. Mallikkaasti rullannut paketti levisikin vasta siinä vaiheessa, kun estradille kuulutettiin vieraileva naissolisti. Nuotin vieressähän on tunnetusti aina tilaa, mutta ei sinne tarvitsisi välttämättä tunkea. Neitosen laulua ei tarvinnut kuunnella pitkään, kun jalat veivät jo aivan kuin itsekseen pois estradin lähettyviltä.
