The frantic
Member
Finish Review:
FRANTIC BLEEP: The Sense Apparatus (Elitist)
* * *
Norjalaista erityismetallia pseudomystiikan ja hämmenyksen ystäville.
Jopas on bändillä nimi. Hurja piippaus. Ja vielä metallibändillä. Vaan eipä nimi miehistöä tai musiikkiakaan pahenna, antaapa ainakin osviittaa siitä, että Earachen logoa ei tällä kertaa ihan tyypillisimmän hevilevyn kanteen ole lätkäisty. Kansikin vaikuttaa peräti joltakin trance-aktin tuotteelta. Mielenkiintoista!
Musiikillisesti Frantic Bleep niittää progressivisen avantgarde-metallin heinikkoa, ja terä onneksi tuntuu väistelevän isoimpia kivenmurikoita. Saatteessa bändiä verrataan muun muassa Voivodiin ja Opethiin, mutta eniten samankaltaisuutta on kuultavissa hollantilaisen taidedöödissakki Pestilencen kanssa, toki päivittettynä.
Soinnut ovat kovasti erikoisia ja meininki raskasta ? tai vastaavasti varsin kepeää. Kun ankaralta rymyämiseltään joutavat, kitarat vonkuvat pitkälinjaisia leadeja tai sormeilevat hempeää näppäilyä. Vokaalipuolella variaatiota löytyy melkoisesta korinasta kuulaaseen hoilailuun ja kohtalokkaaseen kerrontaan. Rytmillinen kikkailu pysyy mukavasti aisoissa.
The Sense Apparatus on sisällöltään periaatteessa ihan tenhoavaa ryskettä kaikessa tavanomaisuudesta poikkeavuudessaankin. Kappaleista on silti havaittavissa hieman yliyrittämisen puolelle menevää kunnianhimoisuutta. Tällä erää tavoittamattomiin jäävä jylhän mystiikan tavoittelu ilmenee kevyenä tekotaiteellisuutena.
Kimmo K. Koskinen
FRANTIC BLEEP: The Sense Apparatus (Elitist)
* * *
Norjalaista erityismetallia pseudomystiikan ja hämmenyksen ystäville.
Jopas on bändillä nimi. Hurja piippaus. Ja vielä metallibändillä. Vaan eipä nimi miehistöä tai musiikkiakaan pahenna, antaapa ainakin osviittaa siitä, että Earachen logoa ei tällä kertaa ihan tyypillisimmän hevilevyn kanteen ole lätkäisty. Kansikin vaikuttaa peräti joltakin trance-aktin tuotteelta. Mielenkiintoista!
Musiikillisesti Frantic Bleep niittää progressivisen avantgarde-metallin heinikkoa, ja terä onneksi tuntuu väistelevän isoimpia kivenmurikoita. Saatteessa bändiä verrataan muun muassa Voivodiin ja Opethiin, mutta eniten samankaltaisuutta on kuultavissa hollantilaisen taidedöödissakki Pestilencen kanssa, toki päivittettynä.
Soinnut ovat kovasti erikoisia ja meininki raskasta ? tai vastaavasti varsin kepeää. Kun ankaralta rymyämiseltään joutavat, kitarat vonkuvat pitkälinjaisia leadeja tai sormeilevat hempeää näppäilyä. Vokaalipuolella variaatiota löytyy melkoisesta korinasta kuulaaseen hoilailuun ja kohtalokkaaseen kerrontaan. Rytmillinen kikkailu pysyy mukavasti aisoissa.
The Sense Apparatus on sisällöltään periaatteessa ihan tenhoavaa ryskettä kaikessa tavanomaisuudesta poikkeavuudessaankin. Kappaleista on silti havaittavissa hieman yliyrittämisen puolelle menevää kunnianhimoisuutta. Tällä erää tavoittamattomiin jäävä jylhän mystiikan tavoittelu ilmenee kevyenä tekotaiteellisuutena.
Kimmo K. Koskinen
