Haastattelut: Children Of Bodom
http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=1931
Children Of Bodom on tunnetuimpia suomalaisyhtyeitä jokaisessa maapallon kolkassa. Metallijärkäle on takonut musiikkiaan pitkin maita ja mantuja jo parisenkymmentä vuotta. Imperiumi asteli The Riff ravintolan hämyisään takatilaan, jossa vastassa oli yhtyeen ylistetty ja kehuttu kitaravirtuoosi Alexi Laiho. Puolituntisen juttutuokion aikana yritettiin kysellä mieheltä kuulumisia niin itseltään kuin bändiltään.
Hyvää päivää, Alexi Laiho. Tervetuloa Imperiumille! Taitaa olla pitkä päivä takana?
Kiitos kiitos. Takana ja edessä. Tässä nyt tosiaan COB-promot ja nämä kitarahommat, 100 Guitars From Hel, joka on varsinkin työstänyt aamusta iltaan joka päivä. Jos se kertoo jotain mun aikatauluista, olin treenien jälkeen kello 23 himassa ja siitä suoraan Skype-treenit yhden jäbän kanssa, joka asuu Kaliforniassa. Siinä meni pitkälle yöhön, ja heräsin aamulla seiskalta työstämään biisejä. Himasta suunnistin sitten suoraan bänditreeneihin nauhoittelemaan, ja tänne tekemään haastatteluja. Illalla ajattelin mennä takaisin treenikämpälle.
Alexi Laiho on äärimmäisen kiireinen tällä hetkellä 100 Guitars From Hel -tapahtumansa kanssa, missä sata kitaristia astelee Laihon kanssa lavalle soittamaan 14. elokuuta Senaatintorille. Tapahtuma on osa Helsingin juhlaviikkoja, ja tästä Alexi kertookin lisää:
Joo, siis se koko homma oli Juhlaviikkojen idea ja konsepti. Ne lähestyivät mun managementtia ja kysyi, että oonko kiinnostunut tekemään tällaisen projektin niille. Huonona kieltäytyjänä automaattisesti vastasin, että totta helvetissä oon kiinnostunut. En tosin käsittänyt aluksi, miten paljon se työllistää. Tapasin niitä tyyppejä talvella ja silloin alkoi hieman käsittämään, että miten helvetin iso juttu tämä on. Ne halusi tilata multa viidentoista minuutin biisin sadalle kitaristille ympäri planeettaa, ja niiden kanssa astella lavalle soittamaan se. Aikataulullisesti tää tuli pahaan saumaan, mutta tuli silti sanottua että joo!
Alettiin sitten työstämään tätä projektia helmikuussa: Samaan aikaan kun tein Bodomin biisejä. Siitä eteenpäin olikin melkoista kaaosta ja kiirettä koko elämä. Iso ja haastava juttu, ja en ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa. Tykkään haasteista ja ei mulla ollut pienintäkään epäilystä, että kieltäytyisin. Tehdään nyt saatana, vaikka ei nukuta muutamaa kuukauteen!
Unettomia öitä olikin luvassa melkoisesti kun projektin päälle Laihon oma yhtye, Children Of Bodom, takoi omaakin albumia julkaisukuntoon. Tekemistä riitti ja Alexi avaa kulunutta vuotta enemmän:
Joulukuusta asti treenattiin Bodomien kanssa viisi kertaa viikossa, ja siihen uuden albumin sävellystyö päälle. Treenien jälkeen ajelin himaan säveltämään koko yöksi, ja aamulla taas treenaamaan. Jossain vaiheessa päätin, että helvetti: Muutan sinne treenikselle asumaan kun on niin helvetin hyvä mesta ja puitteet. Asuin siellä talvella sen kaksi kuukautta ja oli koko ajan tekemisen meininki. Kotona nyt kun tulee helposti sellainen laiska fiilis ja alkaa enemmän tekee mieli Playstationia kuin kitaran soittamista. Treenikämpällä asuminen antoi mahdollisuuden jatkuvaan motivaatioon ja työintoon.
Keskustelu eksyy hetkeksi Alexin rakkaaseen harrastukseen, autoiluun. Kerrottakoon siitä sen verran, että Alexi rakastaa jenkkiautoja, V8-moottorin murinaa ja omistaa viisi kulkuneuvoa. Aasinsilta saadaan lopulta vedettyä takaisin Children of Bodomin uusimpaan albumiin, I Worship Chaos, joka julkaistaan lokakuussa. Oliko sävellysprosessi vaikea tällä kertaa?
Samoilla sapluunoilla mentiin kuin aina ennenkin. Välillä se on helvetin turhauttavaa ja kovaa duunia. Sävellystyö on aina ollut, ja tulee aina olemaan, se vaikein osa tätä bänditouhua. Kirjoittelen biisejä riffi kerrallaan ja tarjoan niitä jätkille treenikämpällä. Joskus tulee sellaisia hetkiä, että koko viikon aikana ei saa mitään järkevää aikaiseksi ja kaikki on aivan puhdasta paskaa. Viikon tauko ja huomaakin, että seuraavalla viikolla voi saada aikaan jo 1-2 valmista biisiä.
Alexi Laiho tunnetaan varsinkin virtuoosimaisesta soittotaidostaan. Säveltääkö taiteilija kappaleet kitaran antamilla ehdoilla vai saattaako sanoituspuoli olla ensin valmiina?
Normaalisti on ollut niin, että biisi lähtee riffeistä ja musasta. Tällä kertaa kuitenkin mulla oli jo valmiit lyriikat kolmeen biisin, joiden sävelkulku oli ainoastaan mielessä. Se antoi vähän erilaisen näkökulman biisinkirjottamiseen. Se on tavallaan hyvä kokeilla muutakin tapaa, ja moinen johti siihen, että kappaleet saattavat olla rakenteellisesti yksinkertaisempia kun aikaisemmat tuotokset. Aika monet ovat sanoneet, että tarttuvampaa matskua tulossa. Siinä on selkeästi säkeistö-kertosäe meininki. Mutta älkää hätäilkö, ei sieltä mitään poppia ole tulossa: kyllä se meiltä kuulostaa silti.
Bändi onkin saanut jo levyn julkaisukuntoon ja odottaakin innolla albumin pääsyä muidenkin korville. Kuinka tyytyväisiä yhtye oli lopputulokseen?
Erittäin tyytyväisiä. Ihan vilpittömästi, ja ilman haastattelupaskaa, se on vahvimpia Children Of Bodom-levyjä helvetin pitkään aikaan. Minä ja muut ollaan todella, todella, tyytyväisiä! Toivotaan, että jengikin diggaa!
Children Of Bodomin pääasiallinen säveltäjä on Laiho Itse. Muut bändin jäsenet eivät osallistu biisin tekoon, vaan Laiho säveltää kappaleet kotonaan ja tuo kohtuullisen valmiita tuotoksia bändille kuultavaksi. Onko tämä työtapa vieläkin vahvasti läsnä?
Niin se menee. Minä kirjotan rungon biiseihin, mutta ei pidä silti vähätellä muiden osuutta. Sovituksessa biisit saattavat muuttua helvetisti, ja kun bändi tässä kerta ollaan, niin halutaan ehdottomasti tehdä tätä työtä yhdessä. Joku ehdottaa johonkin kohtaan biisissä, että tää vois toimia ja sit kokeillaan. Monesti käy niin, että perkele sehän toimii paremmin kuin itse oli ajatellut. Kaikki panostaa siihen työskentelyyn ja luottaa siihen, että meikäläinen saa hyvää matskua aikaan. En tosiaan yksin olisi tätä levyä saanut aikaan eikä tämä homma toimi niin että vain minä teen. Me ollaan bändi ja toimitaan bändin ehdoilla.
Kokoonpano on pysynyt bändillä kohtuullisen samana. Alexander Kuoppala jätti yhtyeen vuonna 2003 ja tilalle palkattiin legendaarinen Roope Latvala. Nyt kuitenkin kaksitoista vuotta myöhemmin yhtye ilmoitti, että Roope Latvalan ja Children of Bodomin tiet eroavat. Haluaako Alexi Laiho sanoa tästä jotain?
Ei ole mitään hirveästi sanottavaa. Ei mitään draamaa tai mitään muutakaan sellaista. Eikä tosiaan mitään pahaa sanottavaa Roopesta, ja toivon vilpittömästi jätkälle kaikkea hyvää. Tämä bändielämä nyt vaan sattuu välillä olemaan tällaista ja sitten jatketaan erikseen. Roope saa varmasti urallaan vielä hienoja juttuja aikaan!
Kun toistakymmentä vuotta vierellä on tuollainen soittaja, niin vaikuttiko Roopen poissaolo levyntekoon mitenkään?
Roope oli messissä vielä pari päivää ennen studioon menoa. Sitten kun näin kävi, mä soitin kaikki kitarat levylle, ja keikoille sitten saatiin tämä uusi kitaristi (Antti Wirman) tekemään ainakin loppuvuoden keikat, ja sitten katsotaan siitä eteenpäin. Meillä on pari optiota uudeksi kitaristiksi ja katsotaan ensi vuoden alussa sitten julkistus sille asialle.
Varsinkin tietynlaiset mediat rakastavat tällaista yhtyeiden kokoonpanomuutoksia ja repivät niistä jutuista turhiakin seikkoja. Myös keskustelu on internetin ihmeellisessä maailmassa käynyt kiivaana asian tiimoilta, mutta Alexi ei itse niitä seuraa, eikä häntä oikeastaan kiinnosta seurata. Se kuitenkin mikä häntä kiinnostaa, on kavereiden kesken perustettu The Local Band, jossa soittimiaan ja äänihuuliaan revittelevät Alexin lisäksi Arttu Kuosmanen (Santa Cruz), Olli Herman (Reckless Love) ja Jussi69 (The 69 Eyes). Kerrotko tästä projektista jotain?
Jep! Perustettiin tällainen poppoo ihan vaan puhdasta hauskanpitoa varten. Tässä yhtyeessä ei tosiaan mitään paineita oteta ja tehdään vaan puhtaasta ilosta tähän hommaan. Nauhoitellaan EP ja tehdään muutamat keikat. Tämä juttu nyt vähän vaan paisu ja EP:n nauhoittaminen lähti yhtä spontaanisti kuin koko bändikin. Pieni humalainen puhelinsoitto nyt johti tähän pisteeseen. Tuli idea, että pitää coveroida biisejä, mitä ois nasta soittaa eikä kukaan meistä niitä soittele omissakaan bändeissä. EP tulee sisältään vähän erilaisempia covereita! Näettehän sitten!
Hauskuudesta tätä hommaa tuleekin varmasti tehdä ja hyvä niin. Kuitenkin, palataksemme Bodomien maailmaan, tulossa on kuitenkin kiertue albumin tiimoilta. Minne päin maailmaa yhtye on lähdössä seuraavaksi?
Juu, meillä on nyt Aasian-keikat pitkin ja poikin. Mennään siellä monessakin mestassa. Siihen Aasian perään tulee sitten yks aika vitun magee juttu, josta en voi vielä puhua! Haha! Sori! Saatiin aika helvetin hyvä tarjous ja siitä tulette kuulemaan lisää! Aasiasta sitten pitäisi mennä valloittamaan jossain vaiheessa Eurooppaa ja varmasti siihen yhteyteen myös kotimaahan. Meillä on kaikki shitit ja kuviot buukattu vuodelle 2017 asti. Siinä riittää paukuttamista, ja se on vain hyvä juttu. Rakastetaan kuitenkin niin paljon tätä kiertue-elämää, että intoa riittää!
Se on jännä juttu, että ollaan vuosien jälkeenkin vielä helvetin innoissaan. Mutta kun kerta ollaan koko nuoruus kasvettu tähän, ja aikuisikä oltu tässä maailmassa, niin tämä on meidän normaalia elämää. Kaikki meistä rakastaa soittaa livenä ja kiertää, eikä kukaan valita eikä saa koti-ikäväkohtauksia.
Alexi Laiho toivookin bändilleen pitkää uraa ja kiertämistä niin kauan kuin henki pihisee. Muuttaako tällainen rokkimaailmaan kasvaminen ihmistä?
Joo ja ei. Mä oon aika sama jäbä kun aina ennenkin. Mulla on aina ollut semmoinen pimeä puoli ja tiedostan sen itsessäni. Opettelen kokoajan kanavoimaan ne pahat ajatukset siihen musiikkiin enkä muihin ikäviin juttuihin. Onhan tässä vuosien varrella sattunut vaikka mitä, ja onneksi opin virheistäni, nii kasvu on tapahtunut aika lailla kantapään kautta. Osaan suhtautuu asioihin paremmin kuin nuorempana ja se palvelee koko bändiä ja läheisiä. Kyllä mä edelleenkin olen sama raivoaja, mutta oon tullut enemmän sujut itseni kanssa. Kovasti ollaan kasvettu ja vielä kasvetaan!
Mistä kaikki tämä kaikki sitten lähti herra Laihon elämässä? Mikä potkaisi muusikon tälle polulle?
Kaikki tää lähti Dire Straitsista. Faija soitti sitä helvetisti kun olin muksu ja kolmeneljävuotiaana olin ihan pää pyörälläni, että jumalauta mitä kamaa. Koko muu maailma vaan sulkeutui ympäriltä. Siitä hetkestä jäi helvetillinen pakkomielle musiikkiin
Viisivuotiaana soitin pianoa ja opettaja sano, että lapsi on kyllä musikaalinen, mutta piano ei sovi hänelle. Sitten tulikin viulu ja olin siinä huomattavasti parempi. Sitten yksitoistavuotiaana innostuin kitarasta ja sille tielle jäin. Isosisko kuunteli kotona raskaampaa kamaa ja Poisonit ja Skid Rowt veivät täysin mukanaan. Suurimman vaikutuksen kitaransoitossa teki sitten Steve Vai. Sen soitto ja showmeininki oli ihan omaa luokkaansa ja mietin vaan, että noin ei voi saatana tehdä! Edelleenkin helvetin inspiroiva hahmo.
Tulevaisuuden toivoista Alexi mainitsee Santa Cruzin ja varsinkin yhtyeen laulaja-kitaristin Arttu Archie Kuosmasen. Alexi kehuu Artun asennetta ja soittotaitoa, ja toivookin, että jätkä pääsee vielä pitkälle.
Laiholla kun on tuhansia faneja, ja varsinkin kitaransoittonsa ansiosta tullut varsin idolisoiduksi, niin haluatko sanoa jotain näille ihmisille?
Jaahas! Sanotaanko näin, että keihään soittamisessa se taito vaatii helvetisti treeniä, omistautumista ja uhrautumista. Se välillä tuntuu ihan vitun paskalta, mutta kun rakastat sitä, niin mikään tai kukaan ei tuu siihen väliin. Se on mulle edelleenkin niin rakasta hommaa, että soittamista ei tosiaan pidä työnä. Mutya ei mun pidä paasata kenellekkään, että jättäkää koulunne ja muijanne. Tehkää niin kuin itse haluatte. Niin minäkin tein!
Kiitos Alexi Laiholle ajastaan ja toivotetaan herralle hyvää ja onnellista syksyä uuden albumin kanssa. Haluatko sanoa vielä loppuun jotain?
Suuri kiitos ja halaus kaikille Bodom-faneille ja tsekatkaa uus levy. Näemme pian!
(erittäin hyvä tapa harjoitella minun suomen kielen ymmärtämisen taitoja 
