So what is the official (current) release date for this album? I just reviewed the album, and gave it 8½ out of 10. A great album! The policy of our magazine (
www.imperiumi.net) is to publish the reviews as close to the release date as possible (to maximise the "practical usefulness" to the readers, who obviously will be going to record shops like crazy after reading top-graded reviews). The review is in Finnish anyway, but to give a short translation of it, I'd say it's "crazier, jazzier, more inventive and overall, better than TPP".
Hieman reilu kaksi vuotta sitten jäin odottamaan seuraajaa mielenkiintoiselle <i>The Painter's Palette</i> -albumille, ja nyt <b>Ephel Duath</b> markkinoille sellaisen tuuttaa. Heti kärkeen todettakoon, että bändi ei ole järkeistänyt menoaan tuuman vertaa, minkä ilolla pistän merkille. <i>Pain Necessary To Know</i> ei ole albumi, jota käyttäisin sanojen "kappalerakenne" tai "tyylisuunta" havainnollistamiseen. Davide Tison ohjastama italialaisryhmä tallaa edelleenkin askeleen sinne, toisen tänne - toimien kuin omaehtoinen tuuliviiri konsanaan.<br><br>
<i>Pain Necessary To Know</i> loikkii, edeltäjänsä tavoin, epäkoordinoidusti kuin aropupu kolmen promillen humalassa, mutta kenties kokemus on tuonut bändille uskallusta tehdä asioita jopa päättömyyden kustannuksella. Tästä hyvä esimerkki on avausraita <i>New Disorderin</i> alku, joka on kuin <b>Isisin</b> nuottitelineeltä repäisty. Kuten arvata saattaa, meno ei kuitenkaan pysy aivan yhtä tasapainoisena läpi kappaleen. Samankaltaisia nyrjähdyksiä selväjärkisyyden puolelle löytyy muistakin kappaleista - sikäli mikäli selväjärkisenä pitää 70-lukulaisen rauhallisen psykedeelisiä vaikutteita. Kaikesta poukkoilusta huolimatta <i>Pain Necessary To Know</i> on ennen kaikkea tyylitajuinen ja taidokas albumi.
Jazzia, psykedeliaa, hardcorea ja metallia yhdistelevä kokoonpano voi toimia toisille pelkän kuriositeetin ominaisuudessa, mutta voin rehellisesti sanoa <i>Pain Necessary To Know'n</i> ansaitsevan arvosanansa ihan silkalla musiikillisella pätevyydellä, ei suinkaan millään pakko-outoilulla. Jokaiseen biisiin on kuitenkin sisällytetty sen verran paljon informaatiota ja puolittain katkeilevia rytmityksiä, että kappaleiden eritteleminen on lähes mahdotonta. Niistä ulkoisista kuriositeeteistä mainittakoon muuten bändin 49-vuotias rumpali, Davide Piovesan, joka vielä ennen <i>The Painter's Palettea</i> ei ollut eläissään soittanut iskuakaan raskasta rockia. Ikävä kyllä tämä vankan jazz-taustan omaava konkari jätti bändin heti <i>Pain Necessary To Know'n</i> nauhoitusten jälkeen. Yksittäisiä huippusuorituksia kuullaan toki muiltakin muusikoilta, eikä vokalisti Luciano Lorusso Georgen ääni jätä ketään kylmäksi. Miehellä kun onsellainen miellyttävä, tapetit seinistä raapiva ääni.
Kaiken kaikkiaan Ephel Duath siis vankistaa asemaansa metallisen sekopäisyyden etujoukoissa. Kukapa olisi bändin <i>Phormula</i>-debyytin vahvasti b-luokkaisten <b>Emperor</b>- ja <b>Limbonic Art</b> -yritelmien perusteella arvannut Davide Tison nostavan poppoonsa näin kovalle tasolle. Earachen alamerkki Elitist muovautuu julkaisu julkaisulta yhä lähemmäksi laadun synonyymia, ja laatua <i>Pain Necessary To Know</i> nimenomaan tarjoaa. True ADHD-metal!!
