Mikä on mielestäsi Bodomin paras levy???

Hate Crew Deathroll, ainakin nyt tällähetkellä. En jaksa selittää miksi.
Lemppari levy vaihtuu liian usein. Kai se kokonaisuus ratkaisee ;)
 
munkaan meielestä siinä something wildillä ei oo oikee muita hyvii biisei ku deadnight warrior ja tottakai klassikko:lake bodom:rolleyes:

Lake bodom on varmasti tylsimpiä kappaleita RLIMEpt2'en lisäksi Bodomilta.

Btw. In the shadows on ihmeen aliarvostettu, levyn tunnelmallisimpia kappaleita.
 
Paras taitaa olla HCDR.

Itse pidän kaikista Something Wildin biiseistä paitsi The Nail, siinä on hyviä kohtia, mutta kokonaisuutena ei oikein iske.
 
Hatebreeder. Tokana tulee varmaan Follow the Reaper ja kolmantena Hate Crew Deathroll.
 
Päätinpä kirjoittaa uudestaan tosta parhaasta albumista. Levy ei ole kyllä muuttunut mutta arvostelu on jonkin verran elikkäs :

Paras albumi on minun mielestäni Hatebreeder koska kyseinen levy on sitä parasta bodomia (Something Wild myös mutta Hatebreederissä on vaan sitä jotain) kyseinen levyhän on bodomin toinen albumi niin kuin kaikki tietävät ja levy ilmestyi 1999, mut anyway. Levy alkaa hieman erikoisemmalla biisillä Warheart, joka ei ole sitä normaalia bodomia mitä kuultiin Something Wild levyllä. Tästä herääkin kysymys onko tämän tyylinen hyvää vai huonoa musaa. Itseeni ainakin Warheart iski ihan kympillä heti ensimmäisellä kerralla. Varsinkin biisin melodia jää aina soimaan päähän ja biisin kertosäkeessä aina tulee mukana öristyä.


Seuraavana biisinä levyllä on nopeaakin nopeampi Silent
night bodom night, jossa on erittäin reilusti kitara melodioita varsinkin soolo on niin mahtavan melodinen että olin ihan fiiliksissä kun kuulin tämän biisin. S n b n on kyllä ehdottomasti bodomin paras vetäisy ikinä, siihen perusteluiksi riittää biisi on täydellinen alusta loppuun!


Hatebreeder on levyn seuraava biisi, joka ei auennut itselleni ekalla kerralla joten joudun kuuntelemaan biisin pariin kertaan ennen kuin se siitä tuli hyvä biisi. Kyseinen biisi aluksi jäi vain hyväksi mutta kun kuuntelin sen vielä muutaman kerran lisää niin biisistä tuli aivan täydellinen, mutta ei Hatebreeder vedä vertoja levyn aijemmille biiseille, mut onhan se hyvä jatko nopea tempoisille biiseille.


Neljäs biisi levyllä on hieman hitaampi tempoisempi biisi joka on nimeltään Bed Of Razors. Biisi alkaa kosketinsoitin melodialla josta minulle heräsi kysymys että onko se bodom nyt menny tekemään jonkun Instrumentaalin levyllä mutta onneksi muutaman hetken päästä kuuluu muutkin soittimet. Hyppäsin riemusta kun kuulin kosketinsoitin ja kitara melodiat yhtä aikaa ja kun laiho alkaa laulamaan niin biisi vain paranee. B O R parantaa levyn kokonaisuutta roimasti, koska biisi ei ole pelkkää tuplabasari nakutusta alusta loppuun niin kuin S n b n on. B O R soolo on erittäin mielenkiintoinen sillä soolo alkaa ensin Laihon melko nopealla kitarasoololla jossa pää hajoaa kun sen kuulee. Ekalla kerralla olisin uskonut että soolo olisi loppunut pelkkään kitarasoolon mutta näin ei käynyt koska Wirman aloittaa koskettimellaan oman soolonsa joka ei mikään paras ole mutta sopii biisin melko hyvin.


Toward Dead End on seuraavana luvassa. T D E on sitä parasta bodomia S n b n rinnalla koska biisi on nopea , melodinen, hyvin sovitettu, soolot aivan täydellisiä ja sanoitus on kerrankin todella hyvä. Biisistä siis ei sen enempää :D paitsi T D E parantaa levyn arvoa entisestään sillä jos levyllä loput biisitkin ovat samantyylisiä niin levystä tulee melkeinpä LEGENDA . Kuudentena biisinä on Black Widow jossa Laihon muija Kimberlykin huutaa jossain vaiheessa :) mut kuitenkin.


B W laskee T D E tupla basari mätön hitaampiin rumpu komppeihin ja hyvä niin sillä ei montaa samanlaista biisiä jaksa peräkkäin kuunnella. Onhan B W:ssäkin tuplabari nakutusta mutta ei se niin paljoa. B W sanat on kyllä varmana tehtynä tyyliin 5minuutissa koska ne ovat niin karmeat . Se laskee biisin arvo sanaa jonkun verran , mutta muuten biisin melodia ja kertosäe ovat hyviä mutta eivät täydellisiä, joten kokonaisuutena biisi on keskiverto luokkaa.


Wrath Within on levyn seuraava pläjäys . Tämän biisin arvostelin viimeks levyn heikoimmaksi mutta sitä se ei kyllä ole, koska silloin en ollut kuunnellut biisiä kuin ehkä 2kertaa. 5kuuntelun jälkeen biisistä tuli erittäin hyvä ja mieleeni tuli että kyllähän tämänlaista biisiä jaksaa enemmänkin kuunnella! kyseinen biisi on myös vähän erilainen kuin biisi niin kuin Warheart:kin mutta silti se ei haittaa mitenkään koska biisi on vain hyvä veto B W keskiverto biisin jälkeen.


Seuraava biisi on bändin oma nimikko biisi eli siis Children Of Bodom. Biisi alkaa tuttuun tyyliin kitarariffillä jonka jälkeen biisi muuttuu vauhdikkaan melodiseksi jossa on sitä kuuluista tuplabasari mättöä, kitara / kosketinsoitin sooloja. Biisistä ei löydy mitään huonoa sanomista paitsi ehkä ne sanat jälleen kerran mutta ei anneta sen haittaa ;D


Levyn viimeinen biisi on Downfall jonka kuulin ensimmäisenä tältä levyltä koska kyseinen biisi on musavideo biisi ja biisiä soitettiin radiossa ihan älyttömästi. Downfall parantaa entisestään levyn lopullista nautintoa todella reilusti koska biisi on täydellinen lopetus tälle levylle, koska biisi nyt on vain täydellinen :)


joten siinäpä tämä aika outo arvostelu Hatebreeder levystä sanoisinko. levy saa arvosanaksi itseltäni 10-
(- Tulee muutaman biisin heikoista sanoista)

Vittu mitä paskaa :lol: Hirveetä tyhjää kuvausta. Ootkohan ottanu lääkkees?
 
Juu, eipä kovin hääppöinen arvostelu ole. Vaikea lukeakin kun yhdys sanat ja isot alkukirjaimetkin ovat niin hyvin hallussa, ja kirjoitusvirheitäkin on niin paljon, että pahaa tekee.

Neljäs biisi levyllä on hieman hitaampi tempoisempi biisi joka on nimeltään Bed Of Razors. Biisi alkaa kosketinsoitin melodialla josta minulle heräsi kysymys että onko se bodom nyt menny tekemään jonkun Instrumentaalin levyllä mutta onneksi muutaman hetken päästä kuuluu muutkin soittimet. Hyppäsin riemusta kun kuulin kosketinsoitin ja kitara melodiat yhtä aikaa ja kun laiho alkaa laulamaan niin biisi vain paranee. B O R parantaa levyn kokonaisuutta roimasti, koska biisi ei ole pelkkää tuplabasari nakutusta alusta loppuun niin kuin S n b n on. B O R soolo on erittäin mielenkiintoinen sillä soolo alkaa ensin Laihon melko nopealla kitarasoololla jossa pää hajoaa kun sen kuulee. Ekalla kerralla olisin uskonut että soolo olisi loppunut pelkkään kitarasoolon mutta näin ei käynyt koska Wirman aloittaa koskettimellaan oman soolonsa joka ei mikään paras ole mutta sopii biisin melko hyvin.

Mitä vittua?

kyseinen biisi on myös vähän erilainen kuin biisi niin kuin Warheart:kin mutta silti se ei haittaa mitenkään koska biisi on vain hyvä veto B W keskiverto biisin jälkeen.

Eipä tästäkään ota juuri mitään selvää.

Kirjoitin juuri arvostelun arvostelun, hah.
 
Mitä järkeä on tulla bändin foorumille kertomaan meille, että bändin legendaarisimman albumin seitsemäs biisi onkin sitten aikas erikoinen pläjäys on kitaraa on bassoa muttei se kuitenkaan niin erikoinen biisi ole mutta on se kummiskin silti ihan suht erikoinen biisi. :lol: Wtf?
 
Hmm...ensimmäisen sijan vie varmaankin Hate Grew Deathroll varsinkin biiseillä "sixpounder" ja "you´re better of death", mutta heti kakkosena on tasoissa Follow The Reaper ja Hatebreeder...:heh:
 
Bodomilla ei ole ainuttakaan huonoa levyä, mutta kyllä paras on Hatebreeder. Helvetin kovia riffejä ja nappaavia kertosäkeitä täynnä koko levy. Kakkosta en oikeastaan osaisi edes sanoa.
 
Omat suosikit ovat ehdottomasti Täytyy olla Hate Crew Deathroll, Follow The Reaper ja Blooddrunk.

Anteeksi, jos teen virheitä tällä kielellä, koska olen vielä oppimista. :rofl:
 
kaikki paitsi hatebreederist en oikee nii paljo tykkää... on siinäki hyviä biisejä toki mut silti
 
Vaihtelee aina mielialan mukaan. Nykyään kuuntelen Follow the Reaperia, kuukausi sitten Hatebreeder oli kova sana Blooddrunkin kanssa ja sitä aiemmin AYDY Something Wildin kanssa. Yhteen aikaan kuuntelin niin perkeleesti Hate Crew Deathrollia, että en oikeastaan voi enää kuunnella sitä. Onhan sielläki pari helmeä, kuten Needled 24/7 ja Bodom Beach Terror, mutta ei pysty kuuntelemaan.
 
Hate Crew Deathroll. Oli, on ja luultavasti tulee aina olemaan. Täytyy varmaan varoa etten kuuntele puhki..
 
Paras levy on kyllä Follow The Reaper. Siinä vaan on niin iskevät ja mielestäni kaikkein melodisimmat biisit ja se ihana ns. "ulvova kitara" (Joo, kaikki tajusi mitä tarkoitin) Hyvänä kakkosena on Blooddrunk. Raskasta ja rehellistä! ;)