Ankkarock 2006
- Thread starter NotDeadYet!
- Start date
kprhrmf
Member
Huu, tuonne olen minäki vaivautumassa ihan vaan Bodomin takia. Pakkohan se on nähä... 
Oon vähän kahden vaiheilla ton Ankan kanssa. Tavallaan kiinnostaisi nähdä keikka kun se tosiaan on varmasti viimeinen keikka vähään aikaan Helsingissä. Toisaalta, kuten muillakin (ilmeisesti), COB on about ainoa bändi kyseisellä festarilla joka kiinnostaa joten en tiedä viitsinkö maksaa siitä ihan noin paljoa ja nähdä vielä vaivaa sinne- ja takaisinpääsemiseenkin. Ja jos olen aivan rehellinen, veikkaan että aikalailla "nähty on" settiähän COB tulee Ankassa soittamaan joten en usko jääväni mistään "ylläreistä" paitsi. Mutta katsotaan nyt jos sattuu vapaa seuraavalle maanantaille
cob_is_my_drug
New Metal Member
razor001666
been where, done what?
ummm..i speak english.. dont know what yall are saying.. but children of bodom rules!!!.... ithink that is what yall are saying..
Tänään perkules on se kauan odotettu päivä. Ei malttais oikeen mennä nukkumaan kun tässä fiilistelee hatebreederin soidessa taustalla : / Mutta huomenna päivä menee muita bändejä kuunnellessa ja päälavan eteen sitten illemmalla. See ya there!
Hei perkele. Aivan helvetin hyvä keikka. Ääni on myös mennyt iteltäni. Settilistakin tyydytti. Eli siin aivan helvetin kova meno oli vaikka nyt olokin on melkos kuolleen omainen. Mutta ei siinä muutakun seuraavaa keikkaa odotellessa. Helvetin hevipertit saatana ;D
Näinkin voi käydä
Kaksi 35 vuotiasta setää katsoo alkukesästä 2006, että perskules, Ministry tulee Ankkarockiin! Sedäthän ovat pitkänlinjan Ministry faneja vuosien takaa, tai voisi kai sanoa Al Jourgensen faneja, sillä Alin sivuprojektejakin on tullut riemulla kuunneltua illan istujaisissa vuosien varrella. Ankkarockiin oli siis päästävä!
Päivä oli kertakaikkisen mahtava. Aurinko porotti melkein sietämättömästi, eikä Ankan juottolat olleet aurinkovarjoista koskaan mitään kuulleetkaan. Päivällä esiintyneistä bändeistä Backyard Babies oli todellinen pettymys, mutta onneksi Flogging Molly nostatti fiiliksiä riemukkaalla irkkuräimeellään. Päivä kului kuin siivillä. Päivän ehdotonta antia bändien ohella oli näin miesnäkökulmasta tietenkin naiset, jotka olivat ilmojen vuoksi, hmm, hehkeimmillään.
Ajan tappamisen puitteissa kuvioihin noisi pikku hiljaa myös Children Of Bodom. Sedäthän eivät kummatkaan kuuntele Children Of Bodomin kaltaista ”örinäheviä”. Aikaa kulutettiin bändipaitakojuilla udellen toinen toisiltamme, että ”no, meinaatkos ostaa Bodareiden paitaa?” Tässä valossa Bodom ei sentään noussut suosikiksi, vaan suosikki ilkkumiskohde löytyi sentään Egotripistä.
Lopulta koitti kesän hienoin hetki. Ministry. Vaikka vähänpä vielä tuossa vaiheessa tiesimme parhaudesta, kuten myöhemmin huomaamme.
Ministry heitti rutiininomaisen setin. Ei mitenkään parhautta, mutta faneihin upposi. Ilmeisesti lavalla oli jotain feilua, kun Al huitoi jotain vihaisena roudareille ja Victor nauroi katketakseen. Käsitykseni mukaan Ministry ei soittanut täyttä settiä, joten ilmeisesti bändi ei ollut parhaimmissa fiiliksissä Korsossa. Raven näytti yleisölle keskaria poistuessaan. Oliko sitten poseeraamista vai mahtoiko joku vituttaa?
Sedät jäi hölmistyneenä Ministryn esiintymisen jälkeen lavan eteen palloilemaan ja ihmettelemään, että siinäkö se rykäys nyt sitten oli? Siinä ihmetellessä lavalla kuulutettiin, että Children Of Bodom haluaa soittaa ”juhlakeikan” ja kutsuu kaksi fania lavalle katsomaan keikkaa. Nämä henkilöt valittiin periaatteella ”potkaistaan pallo lavalta ja se joka saa pallon kiinni pääsee kaverinsa kanssa COBin vieraaksi lavalle”.
Siinä samassa huomasin, että minulla on Zen voimia. Sanoin sedälle, että toi pallo tulee kuitenkin jommalle kummalle meistä ja sitten joudutaan tappeluun. Pallo lensi isossa kaaressa ylitseni, mutta tuuli tarttui palloon ja pallo alkoi tippua pikku hiljaa minua kohti. Pallo tippui lopulta muutaman metrin päähän minusta yleisön joukkoon. Efekti oli kuin lentopallomatsissa. Porukka hyppäsi tavoittelemaan palloa sillä seurauksella, että pallo kimposi suoraan syliini. Huomaatteko, näin toimii Zen voimat! Tiesin, että pallo lentää syliini vaikken yrittänyt edes palloa tavoitella.
Ensireaktio kopin jälkeen oli, että hävetti ihan vitusti. Tunsin kuinka joka ikinen katse oli liimaantunut minuun. Siinä aisti kahdenlaisia fiiliksiä ihmisväkijoukossa. Porukka odotti selkeästi jonkinlaista reaktiota minulta, mutta hei, mähän en edes tunne yhtä ainutta Bodomin biisiä! Esitä siinä sitten innostunutta. Toinen fiilis minkä pysty aistimaan väkimassasta oli kateus. Tuntuhan se kyllä suunnattomalta vääryydeltä, että pallo lopulta tippui meille, jotka sitä luultavasti vähiten halusivat väkijoukossa. Teki mieli antaa pallo jollekin fanille, mutta spektaakkelina tilaisuus oli sellainen, mitä ei voinut jättää käyttämättä.
Näitä tämänkaltaisia juttuja näköjään sattuu sedille silloin harvoin, kun nämä eksyvät festareille. Aikoinaan Ruisrockissa olimme katsomassa Ministryä ja pääsimme pienen seikkailun jälkeen moikkaamaan Al Jourgensenia Ministryn keikkabussiin. Ensimmäinen asia mitä Al halusi sanoa sedille oli ”Do you have cocaine?”. Ikimuistettava kokemus sekin.
Saimme backstagepassit, mutta jouduimme venaamaan noin tunnin, ennenkuin meidät haettiin lavan taakse. Sedät saivat kuitenkin maistaa heti alkuunsa palan rockstara elämää, kun teinitytöt alkoivat lähentelemään setiä. Heh, harmi että kyse oli alaikäisistä... jos ”bändärit” olisivat olleet kypsempiä naisia, niin olisin vaihtanut toisen sedän välittömästi sellaiseen Pakko kuitenkin sanoa tässä kohtaa, että naiset on kyllä toisinaan hulluja! Taas nähtiin millaista on elämä ”viidakon kuninkailla”, vaikka kyseessä oli vain backstagepassi ja sedät rumia kuin perseet! =)))
Tunnin odottelu oli viheliästä piinaa. Ei ollut mitään hajua, mitä tuleman piti. Luotiin painajaiskuvia siitä, että joudutaan sanomaan julkisesti jotakin. Pahimmassa tapauksessa kameran edessä. Kehiteltiin suunnitelma, että kiroillaan koko ajan ja puhutaan huumeista, niin meitä ei häpäistä julkisesti matskun ollessa käyttökelvotonta.
Lopulta kello oli 20.50 ja meidät haettiin lavalle. Lavan takana käytiin läpi varotoimet, sillä lavalla oli pyrotekniikkaa ja räjähteitä. Varotoimien perusteella fiilis oli sellanen, kuin oltaisiin sodan keskelle lähdössä, mutta eipä noi pyrot niin pahoilta siinä lavalla lopulta tuntuneet.
Lavalle oli roudattu lavasteiksi muutama auton romu ja meidän oli tarkoitus istua keikan ajan autossa, mikä oli rumpulavan vieressä. Saimme autoon kaljaa, vettä ja kuulokkeet, joista kuulimme musiikin suoraan miksauspöydästä. Lavalla musa ei nimittäin kuullosta siltä kuin yleisölle. Esimerkiksi laulu ei kuulunut ensinkään, jos ei käyttänyt kuulokkeita.
What can i say? Vaikka en ollut fani, niin fiilis oli aivan käsittämättömän hieno. Päälimmäisenä oli tietysti tunne, että hetki oli täysin surrealistinen ja nauratti koko ajan ihan vitusti. Bändin jätkät kävi vähän väliä kyselemässä, että missä fiiliksissä? Ei siinä voinut muuta sanoa kuin, että tää juttu on ihan ässä. Valehtelematta. Bändin jätkät taisivat vähän naureskella meille, että ihme setiä saatiin vieraiksi. Toisella sedällä oli mm päässään erittäin vakuuttava hikinauha, eikä kädestä puuttunut enää muutakuin tennismaila.
Siinä bisseä juodessa ja keikan edetessä alkoi myös fiilis nousta autossa. Biisejä ei tunnettu, mutta erityisesti Hate Me jäi sieltä setin puolivälistä mieleen hieman rockhenkisen kertsinsä takia. Sanoinkin kaverilleni, että sääli kun ei olla homoja, tämähän olisi unelma mesta harrastaa homoilua. Se olisi melkoinen näky, kun karvanen perse ilmestyisi auton tuulilasiin kesken keikan. =)))
Keikan ajankohta oli myös hieno. Keikka alkoi auringon valossa, mutta päivä muuttui illaksi setin aikana. Oli mahtava fiilis katsella vellovaa ihmismerta lavalta käsin spottivaloissa. En usko, että muusikon työ olisi oikeasti mitään kauhean mukavaa, mutta se on varmasti palkitsevaa kun saa soittaa yleisön edessä joka diggaa bändistä täysillä. Näytti siltä, että yleisöllä oli kivaa ja bändillä oli kivaa. Sedillä oli ainakin kivaa. Koitin katsella, että erottaako lavalta yksittäisiä ihmisiä? Ihan vaan uteliaisuuttani rock kliseitä kohtaan, kun väitetään bändien valikoivan yleisön joukosta naisia backstagelle. Vinkiksi bändäreille voin sanoa, että kannattaa hypätä jonkun miehen selkään, jos haluaa tulla huomatuksi
Jep. Keikan jälkeen meidät ohjattiin sujuvasti takaisin yleisön joukkoon, eikä ollut puhettakaan mistään keikanjälkeisistä after partyistä backstagella. Siinä kävi hetken mielessä, että jos vieraat olisivat olleet kivan näköisiä mimmejä, niin olisiko tilanne ollut sama?
Koska loppukiitokset jäivät bändille sanomatta, niin haluan sanoa näin lopuksi kiitokset bändille erinomaisesta keikasta ja myös henkilökunnalle, joka piti huolta, että todella tunsimme itsemme hemmotelluiksi. Kokemus hakee vertaistaan ja tälle festarimuistolle kalpenaa Al Jourgenseninkin tapaaminen Ruisrockissa. Ankkarockia 2006 sedät muistelevat lämmöllä varmasti vielä vuosienkin päästä ja varsinkin Children Of Bodomia, jotka tekivät näistä festareista meille jotakin aivan erityistä. Vaikka emme olleet faneja, niin pakkohan tästä on päivän päätteeksi suunnattava levykauppaan ja ostaa bändin levyt kannatuksen vuoksi hyllyyn.
Kiitos.
Kaksi 35 vuotiasta setää katsoo alkukesästä 2006, että perskules, Ministry tulee Ankkarockiin! Sedäthän ovat pitkänlinjan Ministry faneja vuosien takaa, tai voisi kai sanoa Al Jourgensen faneja, sillä Alin sivuprojektejakin on tullut riemulla kuunneltua illan istujaisissa vuosien varrella. Ankkarockiin oli siis päästävä!
Päivä oli kertakaikkisen mahtava. Aurinko porotti melkein sietämättömästi, eikä Ankan juottolat olleet aurinkovarjoista koskaan mitään kuulleetkaan. Päivällä esiintyneistä bändeistä Backyard Babies oli todellinen pettymys, mutta onneksi Flogging Molly nostatti fiiliksiä riemukkaalla irkkuräimeellään. Päivä kului kuin siivillä. Päivän ehdotonta antia bändien ohella oli näin miesnäkökulmasta tietenkin naiset, jotka olivat ilmojen vuoksi, hmm, hehkeimmillään.
Ajan tappamisen puitteissa kuvioihin noisi pikku hiljaa myös Children Of Bodom. Sedäthän eivät kummatkaan kuuntele Children Of Bodomin kaltaista ”örinäheviä”. Aikaa kulutettiin bändipaitakojuilla udellen toinen toisiltamme, että ”no, meinaatkos ostaa Bodareiden paitaa?” Tässä valossa Bodom ei sentään noussut suosikiksi, vaan suosikki ilkkumiskohde löytyi sentään Egotripistä.
Lopulta koitti kesän hienoin hetki. Ministry. Vaikka vähänpä vielä tuossa vaiheessa tiesimme parhaudesta, kuten myöhemmin huomaamme.
Ministry heitti rutiininomaisen setin. Ei mitenkään parhautta, mutta faneihin upposi. Ilmeisesti lavalla oli jotain feilua, kun Al huitoi jotain vihaisena roudareille ja Victor nauroi katketakseen. Käsitykseni mukaan Ministry ei soittanut täyttä settiä, joten ilmeisesti bändi ei ollut parhaimmissa fiiliksissä Korsossa. Raven näytti yleisölle keskaria poistuessaan. Oliko sitten poseeraamista vai mahtoiko joku vituttaa?
Sedät jäi hölmistyneenä Ministryn esiintymisen jälkeen lavan eteen palloilemaan ja ihmettelemään, että siinäkö se rykäys nyt sitten oli? Siinä ihmetellessä lavalla kuulutettiin, että Children Of Bodom haluaa soittaa ”juhlakeikan” ja kutsuu kaksi fania lavalle katsomaan keikkaa. Nämä henkilöt valittiin periaatteella ”potkaistaan pallo lavalta ja se joka saa pallon kiinni pääsee kaverinsa kanssa COBin vieraaksi lavalle”.
Siinä samassa huomasin, että minulla on Zen voimia. Sanoin sedälle, että toi pallo tulee kuitenkin jommalle kummalle meistä ja sitten joudutaan tappeluun. Pallo lensi isossa kaaressa ylitseni, mutta tuuli tarttui palloon ja pallo alkoi tippua pikku hiljaa minua kohti. Pallo tippui lopulta muutaman metrin päähän minusta yleisön joukkoon. Efekti oli kuin lentopallomatsissa. Porukka hyppäsi tavoittelemaan palloa sillä seurauksella, että pallo kimposi suoraan syliini. Huomaatteko, näin toimii Zen voimat! Tiesin, että pallo lentää syliini vaikken yrittänyt edes palloa tavoitella.
Ensireaktio kopin jälkeen oli, että hävetti ihan vitusti. Tunsin kuinka joka ikinen katse oli liimaantunut minuun. Siinä aisti kahdenlaisia fiiliksiä ihmisväkijoukossa. Porukka odotti selkeästi jonkinlaista reaktiota minulta, mutta hei, mähän en edes tunne yhtä ainutta Bodomin biisiä! Esitä siinä sitten innostunutta. Toinen fiilis minkä pysty aistimaan väkimassasta oli kateus. Tuntuhan se kyllä suunnattomalta vääryydeltä, että pallo lopulta tippui meille, jotka sitä luultavasti vähiten halusivat väkijoukossa. Teki mieli antaa pallo jollekin fanille, mutta spektaakkelina tilaisuus oli sellainen, mitä ei voinut jättää käyttämättä.
Näitä tämänkaltaisia juttuja näköjään sattuu sedille silloin harvoin, kun nämä eksyvät festareille. Aikoinaan Ruisrockissa olimme katsomassa Ministryä ja pääsimme pienen seikkailun jälkeen moikkaamaan Al Jourgensenia Ministryn keikkabussiin. Ensimmäinen asia mitä Al halusi sanoa sedille oli ”Do you have cocaine?”. Ikimuistettava kokemus sekin.
Saimme backstagepassit, mutta jouduimme venaamaan noin tunnin, ennenkuin meidät haettiin lavan taakse. Sedät saivat kuitenkin maistaa heti alkuunsa palan rockstara elämää, kun teinitytöt alkoivat lähentelemään setiä. Heh, harmi että kyse oli alaikäisistä... jos ”bändärit” olisivat olleet kypsempiä naisia, niin olisin vaihtanut toisen sedän välittömästi sellaiseen
Pakko kuitenkin sanoa tässä kohtaa, että naiset on kyllä toisinaan hulluja! Taas nähtiin millaista on elämä ”viidakon kuninkailla”, vaikka kyseessä oli vain backstagepassi ja sedät rumia kuin perseet! =)))Tunnin odottelu oli viheliästä piinaa. Ei ollut mitään hajua, mitä tuleman piti. Luotiin painajaiskuvia siitä, että joudutaan sanomaan julkisesti jotakin. Pahimmassa tapauksessa kameran edessä. Kehiteltiin suunnitelma, että kiroillaan koko ajan ja puhutaan huumeista, niin meitä ei häpäistä julkisesti matskun ollessa käyttökelvotonta.
Lopulta kello oli 20.50 ja meidät haettiin lavalle. Lavan takana käytiin läpi varotoimet, sillä lavalla oli pyrotekniikkaa ja räjähteitä. Varotoimien perusteella fiilis oli sellanen, kuin oltaisiin sodan keskelle lähdössä, mutta eipä noi pyrot niin pahoilta siinä lavalla lopulta tuntuneet.
Lavalle oli roudattu lavasteiksi muutama auton romu ja meidän oli tarkoitus istua keikan ajan autossa, mikä oli rumpulavan vieressä. Saimme autoon kaljaa, vettä ja kuulokkeet, joista kuulimme musiikin suoraan miksauspöydästä. Lavalla musa ei nimittäin kuullosta siltä kuin yleisölle. Esimerkiksi laulu ei kuulunut ensinkään, jos ei käyttänyt kuulokkeita.
What can i say? Vaikka en ollut fani, niin fiilis oli aivan käsittämättömän hieno. Päälimmäisenä oli tietysti tunne, että hetki oli täysin surrealistinen ja nauratti koko ajan ihan vitusti. Bändin jätkät kävi vähän väliä kyselemässä, että missä fiiliksissä? Ei siinä voinut muuta sanoa kuin, että tää juttu on ihan ässä. Valehtelematta. Bändin jätkät taisivat vähän naureskella meille, että ihme setiä saatiin vieraiksi. Toisella sedällä oli mm päässään erittäin vakuuttava hikinauha, eikä kädestä puuttunut enää muutakuin tennismaila.
Siinä bisseä juodessa ja keikan edetessä alkoi myös fiilis nousta autossa. Biisejä ei tunnettu, mutta erityisesti Hate Me jäi sieltä setin puolivälistä mieleen hieman rockhenkisen kertsinsä takia. Sanoinkin kaverilleni, että sääli kun ei olla homoja, tämähän olisi unelma mesta harrastaa homoilua. Se olisi melkoinen näky, kun karvanen perse ilmestyisi auton tuulilasiin kesken keikan. =)))
Keikan ajankohta oli myös hieno. Keikka alkoi auringon valossa, mutta päivä muuttui illaksi setin aikana. Oli mahtava fiilis katsella vellovaa ihmismerta lavalta käsin spottivaloissa. En usko, että muusikon työ olisi oikeasti mitään kauhean mukavaa, mutta se on varmasti palkitsevaa kun saa soittaa yleisön edessä joka diggaa bändistä täysillä. Näytti siltä, että yleisöllä oli kivaa ja bändillä oli kivaa. Sedillä oli ainakin kivaa. Koitin katsella, että erottaako lavalta yksittäisiä ihmisiä? Ihan vaan uteliaisuuttani rock kliseitä kohtaan, kun väitetään bändien valikoivan yleisön joukosta naisia backstagelle. Vinkiksi bändäreille voin sanoa, että kannattaa hypätä jonkun miehen selkään, jos haluaa tulla huomatuksi
Jep. Keikan jälkeen meidät ohjattiin sujuvasti takaisin yleisön joukkoon, eikä ollut puhettakaan mistään keikanjälkeisistä after partyistä backstagella. Siinä kävi hetken mielessä, että jos vieraat olisivat olleet kivan näköisiä mimmejä, niin olisiko tilanne ollut sama?
Koska loppukiitokset jäivät bändille sanomatta, niin haluan sanoa näin lopuksi kiitokset bändille erinomaisesta keikasta ja myös henkilökunnalle, joka piti huolta, että todella tunsimme itsemme hemmotelluiksi. Kokemus hakee vertaistaan ja tälle festarimuistolle kalpenaa Al Jourgenseninkin tapaaminen Ruisrockissa. Ankkarockia 2006 sedät muistelevat lämmöllä varmasti vielä vuosienkin päästä ja varsinkin Children Of Bodomia, jotka tekivät näistä festareista meille jotakin aivan erityistä. Vaikka emme olleet faneja, niin pakkohan tästä on päivän päätteeksi suunnattava levykauppaan ja ostaa bändin levyt kannatuksen vuoksi hyllyyn.
Kiitos.
V. Bornebusch
just the booze talking
@ Paha Setä: No just ku näin ketkä sen pallon sain, ni sanoin kaverille, ett tollasseet piimäparratko sinne ny pääsee...:Smug:
Mut eniveis, oli varmasti hienoo! Ja joo, Ministryn ukot vaikutti "hieman" vittuuntuneilta keikkaansa...
Mut eniveis, oli varmasti hienoo! Ja joo, Ministryn ukot vaikutti "hieman" vittuuntuneilta keikkaansa...
jhonnah
Mölli
Oli aivan upea keikka! Eturivissä siinä suunnilleen Jannen kohdalla oltiin. Kuvatopicista löytyy muutama ottamani kuva.
PahaSetä said:Näinkin voi käydä
Kaksi 35 vuotiasta setää katsoo alkukesästä 2006, että perskules, Ministry tulee Ankkarockiin! Sedäthän ovat pitkänlinjan Ministry faneja vuosien takaa, tai voisi kai sanoa Al Jourgensen faneja, sillä Alin sivuprojektejakin on tullut riemulla kuunneltua illan istujaisissa vuosien varrella. Ankkarockiin oli siis päästävä!
Päivä oli kertakaikkisen mahtava. Aurinko porotti melkein sietämättömästi, eikä Ankan juottolat olleet aurinkovarjoista koskaan mitään kuulleetkaan. Päivällä esiintyneistä bändeistä Backyard Babies oli todellinen pettymys, mutta onneksi Flogging Molly nostatti fiiliksiä riemukkaalla irkkuräimeellään. Päivä kului kuin siivillä. Päivän ehdotonta antia bändien ohella oli näin miesnäkökulmasta tietenkin naiset, jotka olivat ilmojen vuoksi, hmm, hehkeimmillään.
Ajan tappamisen puitteissa kuvioihin noisi pikku hiljaa myös Children Of Bodom. Sedäthän eivät kummatkaan kuuntele Children Of Bodomin kaltaista örinäheviä. Aikaa kulutettiin bändipaitakojuilla udellen toinen toisiltamme, että no, meinaatkos ostaa Bodareiden paitaa? Tässä valossa Bodom ei sentään noussut suosikiksi, vaan suosikki ilkkumiskohde löytyi sentään Egotripistä.
Lopulta koitti kesän hienoin hetki. Ministry. Vaikka vähänpä vielä tuossa vaiheessa tiesimme parhaudesta, kuten myöhemmin huomaamme.
Ministry heitti rutiininomaisen setin. Ei mitenkään parhautta, mutta faneihin upposi. Ilmeisesti lavalla oli jotain feilua, kun Al huitoi jotain vihaisena roudareille ja Victor nauroi katketakseen. Käsitykseni mukaan Ministry ei soittanut täyttä settiä, joten ilmeisesti bändi ei ollut parhaimmissa fiiliksissä Korsossa. Raven näytti yleisölle keskaria poistuessaan. Oliko sitten poseeraamista vai mahtoiko joku vituttaa?
Sedät jäi hölmistyneenä Ministryn esiintymisen jälkeen lavan eteen palloilemaan ja ihmettelemään, että siinäkö se rykäys nyt sitten oli? Siinä ihmetellessä lavalla kuulutettiin, että Children Of Bodom haluaa soittaa juhlakeikan ja kutsuu kaksi fania lavalle katsomaan keikkaa. Nämä henkilöt valittiin periaatteella potkaistaan pallo lavalta ja se joka saa pallon kiinni pääsee kaverinsa kanssa COBin vieraaksi lavalle.
Siinä samassa huomasin, että minulla on Zen voimia. Sanoin sedälle, että toi pallo tulee kuitenkin jommalle kummalle meistä ja sitten joudutaan tappeluun. Pallo lensi isossa kaaressa ylitseni, mutta tuuli tarttui palloon ja pallo alkoi tippua pikku hiljaa minua kohti. Pallo tippui lopulta muutaman metrin päähän minusta yleisön joukkoon. Efekti oli kuin lentopallomatsissa. Porukka hyppäsi tavoittelemaan palloa sillä seurauksella, että pallo kimposi suoraan syliini. Huomaatteko, näin toimii Zen voimat! Tiesin, että pallo lentää syliini vaikken yrittänyt edes palloa tavoitella.
Ensireaktio kopin jälkeen oli, että hävetti ihan vitusti. Tunsin kuinka joka ikinen katse oli liimaantunut minuun. Siinä aisti kahdenlaisia fiiliksiä ihmisväkijoukossa. Porukka odotti selkeästi jonkinlaista reaktiota minulta, mutta hei, mähän en edes tunne yhtä ainutta Bodomin biisiä! Esitä siinä sitten innostunutta. Toinen fiilis minkä pysty aistimaan väkimassasta oli kateus. Tuntuhan se kyllä suunnattomalta vääryydeltä, että pallo lopulta tippui meille, jotka sitä luultavasti vähiten halusivat väkijoukossa. Teki mieli antaa pallo jollekin fanille, mutta spektaakkelina tilaisuus oli sellainen, mitä ei voinut jättää käyttämättä.
Näitä tämänkaltaisia juttuja näköjään sattuu sedille silloin harvoin, kun nämä eksyvät festareille. Aikoinaan Ruisrockissa olimme katsomassa Ministryä ja pääsimme pienen seikkailun jälkeen moikkaamaan Al Jourgensenia Ministryn keikkabussiin. Ensimmäinen asia mitä Al halusi sanoa sedille oli Do you have cocaine?. Ikimuistettava kokemus sekin.
Saimme backstagepassit, mutta jouduimme venaamaan noin tunnin, ennenkuin meidät haettiin lavan taakse. Sedät saivat kuitenkin maistaa heti alkuunsa palan rockstara elämää, kun teinitytöt alkoivat lähentelemään setiä. Heh, harmi että kyse oli alaikäisistä... jos bändärit olisivat olleet kypsempiä naisia, niin olisin vaihtanut toisen sedän välittömästi sellaiseen
Tunnin odottelu oli viheliästä piinaa. Ei ollut mitään hajua, mitä tuleman piti. Luotiin painajaiskuvia siitä, että joudutaan sanomaan julkisesti jotakin. Pahimmassa tapauksessa kameran edessä. Kehiteltiin suunnitelma, että kiroillaan koko ajan ja puhutaan huumeista, niin meitä ei häpäistä julkisesti matskun ollessa käyttökelvotonta.
Lopulta kello oli 20.50 ja meidät haettiin lavalle. Lavan takana käytiin läpi varotoimet, sillä lavalla oli pyrotekniikkaa ja räjähteitä. Varotoimien perusteella fiilis oli sellanen, kuin oltaisiin sodan keskelle lähdössä, mutta eipä noi pyrot niin pahoilta siinä lavalla lopulta tuntuneet.
Lavalle oli roudattu lavasteiksi muutama auton romu ja meidän oli tarkoitus istua keikan ajan autossa, mikä oli rumpulavan vieressä. Saimme autoon kaljaa, vettä ja kuulokkeet, joista kuulimme musiikin suoraan miksauspöydästä. Lavalla musa ei nimittäin kuullosta siltä kuin yleisölle. Esimerkiksi laulu ei kuulunut ensinkään, jos ei käyttänyt kuulokkeita.
What can i say? Vaikka en ollut fani, niin fiilis oli aivan käsittämättömän hieno. Päälimmäisenä oli tietysti tunne, että hetki oli täysin surrealistinen ja nauratti koko ajan ihan vitusti. Bändin jätkät kävi vähän väliä kyselemässä, että missä fiiliksissä? Ei siinä voinut muuta sanoa kuin, että tää juttu on ihan ässä. Valehtelematta. Bändin jätkät taisivat vähän naureskella meille, että ihme setiä saatiin vieraiksi. Toisella sedällä oli mm päässään erittäin vakuuttava hikinauha, eikä kädestä puuttunut enää muutakuin tennismaila.
Siinä bisseä juodessa ja keikan edetessä alkoi myös fiilis nousta autossa. Biisejä ei tunnettu, mutta erityisesti Hate Me jäi sieltä setin puolivälistä mieleen hieman rockhenkisen kertsinsä takia. Sanoinkin kaverilleni, että sääli kun ei olla homoja, tämähän olisi unelma mesta harrastaa homoilua. Se olisi melkoinen näky, kun karvanen perse ilmestyisi auton tuulilasiin kesken keikan. =)))
Keikan ajankohta oli myös hieno. Keikka alkoi auringon valossa, mutta päivä muuttui illaksi setin aikana. Oli mahtava fiilis katsella vellovaa ihmismerta lavalta käsin spottivaloissa. En usko, että muusikon työ olisi oikeasti mitään kauhean mukavaa, mutta se on varmasti palkitsevaa kun saa soittaa yleisön edessä joka diggaa bändistä täysillä. Näytti siltä, että yleisöllä oli kivaa ja bändillä oli kivaa. Sedillä oli ainakin kivaa. Koitin katsella, että erottaako lavalta yksittäisiä ihmisiä? Ihan vaan uteliaisuuttani rock kliseitä kohtaan, kun väitetään bändien valikoivan yleisön joukosta naisia backstagelle. Vinkiksi bändäreille voin sanoa, että kannattaa hypätä jonkun miehen selkään, jos haluaa tulla huomatuksi
Jep. Keikan jälkeen meidät ohjattiin sujuvasti takaisin yleisön joukkoon, eikä ollut puhettakaan mistään keikanjälkeisistä after partyistä backstagella. Siinä kävi hetken mielessä, että jos vieraat olisivat olleet kivan näköisiä mimmejä, niin olisiko tilanne ollut sama?
Koska loppukiitokset jäivät bändille sanomatta, niin haluan sanoa näin lopuksi kiitokset bändille erinomaisesta keikasta ja myös henkilökunnalle, joka piti huolta, että todella tunsimme itsemme hemmotelluiksi. Kokemus hakee vertaistaan ja tälle festarimuistolle kalpenaa Al Jourgenseninkin tapaaminen Ruisrockissa. Ankkarockia 2006 sedät muistelevat lämmöllä varmasti vielä vuosienkin päästä ja varsinkin Children Of Bodomia, jotka tekivät näistä festareista meille jotakin aivan erityistä. Vaikka emme olleet faneja, niin pakkohan tästä on päivän päätteeksi suunnattava levykauppaan ja ostaa bändin levyt kannatuksen vuoksi hyllyyn.
Kiitos.
Kertakaikkiaan aivan loistava reportaasi ja hienoo että diggasitte.
Haluan selventää pari aspektia...
tuskin Teille naureskeltiin artistien taholta. lähinnä yleensä sille meiningille että meijän keskimmäisessä autossa istuu pari heeboa koko keikan.
ja myöskään vaikka autoon valitut henkilöt olisivat olleet kuinka hehkeitä daameja niin kyllä ne afterpartyt olisivat olleet ihan saman mittaset
ehkä. kai. olihan paikalla miss suomikin...
jhonnah
Mölli
Hei! Nyt pitää kyllä sanoa Jannelle kiitokset! Nimittäin siitä, että pussasitte Alexin kanssa! Eli siis, kiitos! Vaikka meillä kyllä kyltin toisella puolella jo "kiitos" lukikin. Joo, tunnustan siis. Tässä yksi niistä neljästä hullusta tytöstä, joilla oli se vaalean lila kyltti "Alexi & Janne pussatkaa!" Kiitokset siis meiltä kaikilta neljältä vielä tätäkin kautta.
Eli siis, kiitos! Vaikka meillä kyllä kyltin toisella puolella jo "kiitos" lukikin. Joo, tunnustan siis. Tässä yksi niistä neljästä hullusta tytöstä, joilla oli se vaalean lila kyltti "Alexi & Janne pussatkaa!" Kiitokset siis meiltä kaikilta neljältä vielä tätäkin kautta. Janne Warman said:Kertakaikkiaan aivan loistava reportaasi ja hienoo että diggasitte.
Haluan selventää pari aspektia...
tuskin Teille naureskeltiin artistien taholta. lähinnä yleensä sille meiningille että meijän keskimmäisessä autossa istuu pari heeboa koko keikan.
ja myöskään vaikka autoon valitut henkilöt olisivat olleet kuinka hehkeitä daameja niin kyllä ne afterpartyt olisivat olleet ihan saman mittaset
hoho. mites tuse alias allu-apina ? yhden ystäväni apina oli tuo ja yhdessä parin muunkin kaverin kanssa suunniteltiin sen hiukset yms. ^^ kuulin että alexi olis ominut sen itelleen?
Similar threads
